Tehtävät – Oikeus Koulutukseen

Maailmassa on lähes 800 miljoonaa lukutaidotonta ihmistä. Miten sinun elämäsi muuttuisi, jos sinulla ei olisi lukutaitoa etkä osaisi kirjoittaa?Katso seuraavat kaksi videota, joista ensimmäisessä puhuu ecuadorilainen Sandra ja toisessa suomalainen Signmark.

Videoita katsellessasi mieti vastaukset seuraaviin kysymyksiin.

  • Miten vammaisten ihmisten opiskelu hyödyttää heitä?
  • Miten yhteiskunta suhtautuu vammaisten opiskeluun?
  • Miten yhteiskunta hyötyy vammaisten kouluttamisesta?
  • Miten koulutus vaikuttaa vammaisten ihmisten sosiaaliseen asemaan?
  • Millaista vaikuttavuutta voidaan saada koulutuksella?


Ecuadorilainen Sandra kertoo elämästään ja yliopisto-opinnoistaan.


 

Viekää vastauslappu opettajan osoittamaan paikkaan tai kirjoittakaa ne esimerkiksi padlet -sovellukseen, opettajan luomaan muistioon aihe-alueittain.
Vaihtoehtoisesti kirjoittakaa erivärisille muistilapuille ja viekää vastauksenne kysymysten alle ryhmiteltyinä. Kun olette kirjoittaneet ja vieneet vastauksenne, katsokaa myös muiden vastaukset.Kun olette katsoneet toistenne vastaukset, keskustelkaa yhdessä siitä, mitä ”oikeus koulutukseen” sisältää. Miten oikeus toteutuu videoiden henkilöiden kohdalla? Miten koulutuksen saaminen tai puute vaikuttavat henkilöiden elämään? Voisiko jotain asiaa muuttaa? Miten asiaa voisi muuttaa?


Harjoitus – Kaikille avoin koulu

Tässä harjoituksessa käsitellään vammaisten oikeutta saada opetusta yleisessä koulujärjestelmässä.

Valmistelut: Tulosta lopussa olevat tarinat ja kysymykset.

Ohjeet: Pyydä osallistujia jakautumaan 3-6 hengen ryhmiin osallistujien määrästä riippuen. Joka ryhmälle arvotaan kolme tarinaa. Pyydä ryhmiä lukemaan heidän saamansa tarinat läpi ja pohtimaan vastauksia kysymyksiin. Lopuksi ryhmät esittelevät pohdintansa muille.

Lisävinkki:
Harjoitusta voidaan jatkaa piirtämällä ”koulutie kaikille”. Tehtävän tarkoituksena on pohtia, minkälaisia kompastuskiviä vammaisten lasten koulunkäynnin tiellä on ja miten ne voitaisiin välttää.
Piirrä ison paperin toiseen laitaan koti ja siitä tie paperin toisella laidalla olevaan kouluun. Pyydä osallistujia pohtimaan, mitkä seikat estävät vammaisten lasten koulunkäyntiä. Kirjatkaa nämä asiat piirroksen koulutien toiselle puolelle. Esteitä voivat olla esimerkiksi yhteisön asenteet, viranomaisten toimet, koulurakennuksen ja ympäristön esteellisyys, opettajien taidot sekä oppimateriaalit.

Kun kaikki esteet on kirjattu, pyydä osallistujia pohtimaan, miten esteet voitaisiin poistaa. Kirjaa nämä asiat koulutien toiselle puolelle. Lopuksi keskustelkaa, ovatko osanottajat kohdanneet esteitä koulunkäynnissä ja miten mahdolliset esteet poistettiin.

Tarinat

Kylässä asuva sokea poika ei käynyt koulua. Perheen luona vieraillut kuntoutusohjelman työntekijä ehdotti pojan vanhemmille, että poika laitettaisiin kouluun. Pojan vanhemmat eivät pitäneet ehdotuksesta.

Kuntoutusohjelman työntekijä vei vanhemmat tapaamaan sokeaa naista, joka osasi lukea ja kirjoittaa pistekirjoituksella. Tapaamisen jälkeen vanhemmat muuttivat mielipidettään. Poika pääsi kouluun ja hänestä tuli kuuluisa kylän ainoana poikana, joka pystyi lukemaan ja kirjoittamaan yöllä ilman valoa.

Maamme on köyhä ja monet perheet ajattelevat, että heillä ei ole varaa laittaa kaikkia lapsiaan kouluun. Tavallisesti perheet kouluttavat ensin vammattomat lapset ja erityisesti pojat. Vammaiset lapset pääsevät harvemmin kouluun ja erityisesti vammaiset tytöt jäävät opetuksen ulkopuolelle.

Maamme on päättänyt edistää lasten koulunkäyntiä. Joka perheestä neljälle lapselle tarjotaan perusopetus ilmaiseksi. Ilmaista opetusta saavista lapsista vähintään kahden tulee olla tyttöjä, mikäli perheessä on tyttöjä. Lisäksi perheen vammaisille lapsille tulee aina antaa etusija kouluun pääsemisessä.

Kolmannella luokalla oli tyttö, joka ei näyttänyt oppivan mitään eikä pärjännyt kokeissa. Opettaja löi tyttöä, ja lopulta tyttö ei enää saapunut kouluun. Opettaja kuuli tytön luokkatovereilta, että tytöllä on heikko kuulo. Opettaja pyysi tytön takaisin kouluun ja siirsi hänet istumaan luokan etuosaan.

Opettajalle selvisi myös, että tyttö puhui äidinkielenään paikallista kieltä. Hän ymmärsi opetuskielenä olevaa englantia heikosti, koska hän ei ollut aiemmin pystynyt kunnolla osallistumaan opetukseen. Opettajan pyynnöstä tytön luokkatoveri auttoi häntä paikallisella kielellä. Tytön koulumenestys alkoi parantua.

Kaupungin keskustassa sijaitsevalla koululla oli hyvä maine. Opettajat eivät pitäneet ajatuksesta, että kouluun otettaisiin myös vammaisia oppilaita. Opettajat pelkäsivät, että koulun maine kärsisi ”hitaiden oppilaiden” vuoksi. Opettajat olivat myös huolissaan siitä, että heidän palkkansa vähentyisi, mikäli lapset eivät edistyisi

Maaseudun koulussa luokat olivat suuria. Yhdellä luokalla oli yli sata oppilasta. Opettajat epäilivät vammaisten lasten olevan vain häiriöksi. Opettajien mielestä kylän vammaisten lasten tulisi mennä erityiskouluun. Erityiskouluja oli kuitenkin vain muutama ja nekin kaupungissa. Kylän vammaisilla lapsilla ei ollut mahdollisuutta päästä tällaiseen kouluun.

Alueen koulujen opettajille tarjottiin lyhyitä kursseja, joissa erityisopettajat kävivät kouluttamassa opettajia. Koulun opettajia opetettiin tekemään yksinkertaisia arvioita oppilaiden tarpeista. Opettajat saivat neuvoja siitä, miten he voivat paremmin huomioida eri oppilaiden tarpeet ja miten opetusohjelmaa voi muokata sellaiseksi, että myös vammaiset lapset voivat osallistua.

Kurssien jälkeen alueen opettajat muodostivat ryhmiä vaihtaakseen tietoja ja jakaakseen onnistumiskokemuksia. Kursseille osallistuneet opettajat kertoivat nykyään nauttivansa enemmän opettamisesta. Opettajat näkevät oppilaat enemmän yksilöinä ja kokevat olevansa parempia opettajia.

Koska koulumme vessat ovat pieniä ja epäkäytännöllisiä, en pääse niihin pyörätuolillani. Kun minun täytyy käydä vessassa, joudun aina pyytämään apua ystäviltäni. Ystäväni, joka auttoi minua, tuli raskaaksi ja joutui jättämään koulun. Toinen ystäväni on tämän jälkeen auttanut minua. Hänen perheensä ei kuitenkaan pysty enää maksamaan asuntolan maksuja ja hän joutuu siksi lopettamaan koulun.

Kylässä järjestettiin kampanja, jolla pyrittiin lisäämään yhteisön tukea vammaisten lasten koulunkäynnille. Vammaisjärjestö julkaisi kouluun päässeiden vammaisten lasten menestystarinoita. Koululla ja yhteisössä järjestettiin lisäksi keskustelutilaisuuksia myönteisten asenteiden lisäämiseksi vammaisia lapsia kohtaan. Samalla tiedotettiin vammaisten tyttöjen ja poikien oikeudesta käydä koulua.

Kampanjan ansiosta vanhemmat ovat kiinnostuneempia lähettämään myös vammaiset lapset kouluun. Myös muun yhteisön jäsenten ymmärrys on kasvanut ja mielenkiinto vammaisten lasten kouluttamiselle on lisääntynyt. Muutama kylässä asuva vanhus on tullut vapaaehtoiseksi avuksi koululuokkaan.

Maamme on jo sitoutunut perusopetuksen takaamiseen kaikille lapsille. Käytännössä tämä ei toteudu. Siksi teemme vammaisjärjestössä vaikuttamistyötä asian hyväksi. Olemme tavanneet opetuksesta vastaavia virkamiehiä. Haluamme lisätä heidän tietämystään vammaisten oikeudesta koulutukseen.

Yhtenä ongelmana on alueellemme rakennettu uusi koulu. Kouluun johtaa useampi porras ja rakennus on kaksikerroksinen. Päätimme järjestää esteettömyyskoulutuksen rakentamisesta vastaaville viranomaisille. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa esteettömyys huomioitaisiin aina rakennettaessa.

Opettajankoulutuslaitos tarjosi apurahan liikuntavammaiselle opiskelijalle, joka halusi kouluttautua opettajaksi. Kun opiskelija valmistui ja haki töitä, opetuksesta vastaavat viranomaiset ilmoittivat, että liikuntavammaiset eivät voi työskennellä opettajina.

Opettajankoulutuslaitos ja vammaisjärjestö aloittivat vaikuttamiskampanjan. Lopulta viranomaiset myöntyivät ja työpaikka löytyi. Liikuntavammaisesta opettajasta tuli koulussaan positiivinen roolimalli vammaisille lapsille. Erään vammaisen oppilaan äiti kertoi kokeneensa liikuntavammaisen opettajan esimerkin rohkaisevana. Hän uskoi, että myös hänen oma liikuntavammainen lapsensa tulisi pärjäämään tulevaisuudessa.

Kyläkoulussa oli vain muutama vammainen oppilas ja suurin osa alueen vammaisista lapsista ei käynyt koulua. Ulkomaisella tuella kylän koulua laajennettiin ja perustettiin vammaisten lasten erityisluokka. Valtio palkkasi kouluun erityisopettajan. Vammaiset lapset olivat omissa ryhmissään.

Vähitellen erityisluokan ja muun koulun rajat alkoivat kadota. Vammaisten ja vammattomien lasten välillä aloitettiin ystäväohjelma, joka vähensi vammaisten lasten eristyneisyyttä muusta koulusta. Lisäksi opettajia koulutettiin. Nykyään erityisluokkaa ei ole ja vammaisia lapsia opetetaan yhdessä muiden kanssa.

Kysymykset ryhmille
Lukekaa saamanne tarinat ja miettikää, mitä hyvää ja mitä huonoa niissä esiintyy.
Mitä voidaan tehdä, jotta yksikään lapsi ei jää koulutuksen ulkopuolelle?


vammaisuus
tehtavat
tehtavat