Työnteko on vahvasti sidoksissa toimeentuloon myös vammaisten kohdalla. Sosiaaliturva on monissa kehitysmaissa erittäin heikko. Eläkkeet ja sosiaaliturva ovat niin pieniä, että vammaiset ovat useimmiten täysin riippuvaisia perheestään taloudellisesti. Käytännössä usein on niin, että yksi perheenjäsen jää kotiin hoitamaan vammaisten perheenjäsentä. Näin perhe ja yhteiskunta menettävät kahden ihmisen työpanoksen. Jos perhe ei tue vammaista, hän on suuressa vaarassa joutua esimerkiksi kadulle kerjäämään.
Ennakkoluulojen vuoksi vammaiset kohtaavat paljon esteitä työnhaussa. Kehitysmaissa vammaisten työllistyminen on usein vaikeaa heikon koulutustaustan vuoksi. Vammaiset saavat vammattomia harvemmin laadukasta ammatillista koulutusta. Vammaisten naisten työllistymismahdollisuudet ja palkka ovat usein huonommat kuin vammaisten miesten. Työympäristö on harvoin esteetön.
Vammaiset täytyy saada toimijoiksi – se antaa mahdollisuuden vammaisille ihmisille kehittyä osaajiksi ja edelläkävijöiksi (Kalle Könkkölä, 2014, Helsinki, Suomi)
Kehitysmaiden vammaiset työllistyvät yleensä paremmin maaseudulla kuin kaupungeissa. Kaupungeissa virallista palkkatyötä on vähän ja kilpailu näistä työpaikoista on kovaa. Pienlainat, vammaisten kouluttaminen, esteettömyys ja vaikuttaminen työnantajien asenteisiin ovat keskeisiä keinoja vammaisten työllistymisen tukemisessa.
Myanmarilainen Yamin Ohnmar kertoo elämästään ja työstään kouluttajana.
Ecuadorilainen Angelo kertoo elämästään ja työstään DJ:nä.
