On näet tilanteita, joissa yksilöllä on oikeus elämään, mutta muut moraalisesti merkittävät tekijät aiheuttavat sen, että hänen joko aktiivinen tai passiivinen surmaamisensa on oikeutettua. Esimerkiksi joissain tilanteissa yksilö saattaa kärsiä pysyvästi niin paljon, että on moraalisempaa surmata hänet kuin antaa hänen elää ja kärsiä (Vehmas, S.)
Suomessa on mahdollista keskeyttää raskaus alkuvaiheessa seuraavissa tilanteissa: jos synnytys olisi vaaraksi terveydelle, jos henkilö on alle 17-vuotias tai yli 40-vuotias, jos henkilö on synnyttänyt jo neljä lasta, tai jos synnyttäjä ei pysty hoitamaan lasta sairauden takia. Raskauden voi myös keskeyttää sosiaalisin perustein. Pääosa (noin 90 %) keskeytyksistä maassamme tehdään sosiaalisin perustein. Näissä tilanteissa perhesuhteilla, taloudellisella tilanteella, työtilanteella, asumisella, tulevaisuudensuunnitelmilla on vaikutusta asian ratkaisuun. Naisella on oikeus päättää itse, haluaako hän hakea aborttia. Abortti täytyy tehdä ennen raskausviikkoa 12. Jos siihen on erittäin painava syy, se voidaan tehdä myöhemmin, mutta silloin raskaudenkeskeytykseen tarvitaan erityislupa. Erityisluvalla voi tehdä raskaudenkeskeytyksen myös sikiön vaikean sairauden tai vamman takia.
Vammaisuus nähdään usein sekä yksilön että perheen tragediana, vammaisuuteen liittyy paljon negatiivisia uskomuksia ja perusteluna vammaisen sikiön abortoinnille käytetään myös sitä, että sikiön elämä ei olisi elämisen arvoista ja vanhemmille aiheituisi tästä kohtuutonta taakkaa. Päätös vammaisen lapsen pitämisestä on kuitenkin lopulta vanhempien. Heille tuleekin tarjota tukea sekä asianmukaista tietoa vammaisuudesta.
