Johdanto: Vammaisuus

Vammaisia ihmisiä arvioidaan olevan noin miljardi, eli seitsemäsosa koko maailman väestöstä. Suurin osa heistä, noin 800 miljoonaa, asuu maailman köyhimmissä maissa. Vammaisuudesta seuraa helposti köyhyyttä, sillä vammaiset ihmiset saavat vain vähän tai ei ollenkaan koulutusta ja työllistyminen on usein vaikeaa. Toisaalta taas köyhyys aiheuttaa vammaisuutta. Raskaana olevien naisten köyhä ravinto raskauden aikana, terveydenhuollon puutteet ja likainen vesi voivat aiheuttaa pysyviä vammoja. Ihmisiä vammauttavat myös erilaiset tapaturmat, liikenneonnettomuudet, sodat ja konfliktit. Vammaiset ihmiset ovat yksi maailman syrjityimmistä ryhmistä.

Vammaisuuden määritelmät

Vammaisuus on moniulotteinen ilmiö, johon olemassa useita näkökulmia ja määritelmiä. Ne voivat olla sidoksissa aikaan, paikkaan, sosiaaliseen statukseen ja myös koulutustasoon. Vammaisten asemaan vaikuttaa voimakkaasti se millaisen ihmiskuvan ja yhteiskuntakäsityksen kautta vammaisuus ja vammaiset ymmärretään. Kaikissa yhteiskunnissa on tiedon lisäksi uskomuksia liittyen terveyteen ja sairauteen. Suomessa vammaisuutta on selitetty erilaisilla mystisillä uskomuksilla. Lääketieteellisen tiedon lisääntyminen on hävittänyt Suomesta nämä uskomukset, mutta monissa kehitysmaissa erilaisilla mytologiasta kumpuavilla uskomuksilla voi edelleen olla vahva asema.

Lääketieteellinen malli
Kautta aikojen vammaisuutta pyritty hoitamaan ja muuttamaan niin, että vammaisesta ihmisestä tulisi mahdollisimman ”normaali”. Tämä on johtanut lääketieteen ylikorostuneeseen asemaan. Lääketieteellisessä mallissa vammaisuus nähdään henkilökohtaisena ongelmana ja ”normaalista” poikkeaminen nähdään traagisena menetyksenä ja epäonnena. Tästä mallista on parin viime vuosikymmenen aikana siirrytty kuitenkin yhä enemmän kohti vammaisuuden sosiaalista mallia.

Sosiaalinen malli
Vammaisuuden sosiaalinen malli tunnistaa ulkoisten tekijöiden roolin vammaisuuden tuottamisessa ja korostaa vammaisten kokemaa eriarvoisuutta. Vammaisuutta aiheuttavat asenteet, tietämättömyys ja ympäristön esteellisyys. Muutoksen tulisi siis tapahtua asenteissa, ympäristössä ja rakenteissa, kuten lainsäädännössä.

Vammaiset ja ihmisoikeudet
Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Valtioilla on oikeudellinen ja moraalinen vastuu huolehtia siitä, että ihmisoikeudet toteutuvat kaikkien väestöryhmien – myös vammaisten ihmisten – kohdalla. Valitettavasti todellisuudessa oikeudet eivät useinkaan toteudu. Vammaiset ihmiset kokevat usein syrjintää ja jäävät heitä itseään koskevan, esimerkiksi koulutukseen tai työhön liittyvän päätöksenteon ulkopuolelle.

YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista
YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista hyväksyttiin joulukuussa 2006 YK:n yleiskokouksessa. Voimaan se astui 3.5.2008, kun yli 20 maata oli ratifioinut (lopullisesti voimaansaattanut) sopimuksen. Sopimuksen valmisteluun osallistuivat jäsenvaltioiden edustajien lisäksi kansainväliset järjestöt sekä vammaisjärjestöt.

Vammaissopimus täydentää jo voimassa olevia YK:n ihmisoikeussopimuksia – sillä ei siis perustettu uusia ihmisoikeuksia. Sopimuksella vahvistetaan kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kuuluminen myös vammaisille henkilöille, ja heille taataan mahdollisuus nauttia näistä oikeuksista ja vapauksista täysimääräisesti ilman syrjintää. Syrjinnän kieltoa täydentävät monipuoliset toimet syrjinnän poistamiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi: sopimus osoittaa, millaiset mukautukset ovat tarpeen, jotta vammaiset ihmiset voivat nauttia oikeuksista ja vapauksista ilman syrjintää.


Myanmarilainen vammaisaktivisti Nay Lin Soe kertoo järjestöstään sekä vammaisen ihmisen elämästä Myanmarissa, Kaakkois-Aasiassa.


Yrittäjä Noora Västinen kertoo elämästään.


tehtavat
tehtavat
tehtavat

L